Toinen KOPPI pidettiin torstai-iltana 28.2.2013 Leppävaaran toimipisteessä. Vieraina olivat Seija Ristimäki (METELI-projektin johtaja) ja Jaana Holvikivi (yliopettaja, Metropolian OIVA-tiimin jäsen). Puhetta johti METKAn puheenjohtaja Pirja Vitikka.

 

Esittelyt

Kysymys: Keitä te olette ja mikä teidän työnkuvanne on?

Vastaus: Tieto- ja viestintäteknologian klusterijohtaja (virkavapaalla) Seija Ristimäki toimii Metropolian Tekniikka ja Liikenne (MeTeLi) -projektin puikoissa. Projektin tavoitteena on Metropolian insinöörikoulutuksen uudistaminen osana valtakunnallista ammattikorkeakoulu-uudistusta ja sen edellyttämien muutosten toimeenpanoa. 

OIVA-tiimin jäsen ja yliopettaja Jaana Holvikivi tulee tietotekniikan puolelta. Oppiminen innostavassa vuorovaikutuksessa -tiimin toiminta pitää sisällään tavoitteet Suomen paras opetus ja Suomen korkein läpäisyaste eli opetuksen ja opintojen sujuvuuden, joita pyritään kehittämään Metropoliassa muun muassa tämän työryhmän kautta.

Opetuksen laatu 

K: Mitkä ovat opettajan pätevyysvaatimukset Metropoliassa?

V: Lakiin on kirjattu, että lehtorin tehtäviin vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto ja yliopettajan toimimiseen vaaditaan lisensiaatti tai tohtorintutkinto. Lisäksi vaaditaan kolme vuotta oman alan työkokemusta perustutkinnon jälkeen sekä pedagogiset opinnot kolmen vuoden kuluessa tehtävän vastaanottamisesta.

Lisäksi rekrytointiprosessi on äärimmäisen tärkeä eli uuden opettajan palkkauksen yhteydessä nähdään merkittävästi vaivaa mm. koeoppituntien ja soveltuvuustestien muodossa. Näin toimitaan uusien opettajien palkkauksen kohdalla.

Tämän ohella on myös tuntiopettajia ja vierailevia luennoitsijoita työelämästä, joiden osalta suositellaan noudatettavaksi samoja muodollisia pätevyysvaatimuksia. Aina se ei ole kuitenkaan mahdollista, mutta siitä huolimatta pyritään muutoin varmistamaan sivutoimisen opettajan pätevyys ja opetusosaaminen.

Aina näin ei ole ja jos sivutoiminen opettaja ei ole pätevä niin työsuhdehan on helppo päättää.

Kaikki voitava tehdään, että saadaan päteviä opettajia.

 

K: Siis kolmen vuoden aikana työsuhteen alusta on suoritettava pedagoginen pätevyys? Entä jos opettajalla on kahden vuoden määräaikainen työsopimus? Entä jos tuona aikana ei ehdi hankkia pätevyyttä ja näitä määräaikaisuuksia ketjutetaan? Millä tavalla kolmen vuoden aikana pätevyys hoidetaan työn aikana?

V: Periaatteessa työnantajan velvollisuus on, että määräänsä enempää ei ole ketjutettuja määräaikaisia työsuhteita, ja jos näitä on useampia, niin voidaan velvoittaa hoitamaan pedagogiset pätevyydet kuntoon tai määräaikaisuutta ei jatketa.

Vaikka olisikin opiskellut AMK:ssa pedagogisia opintoja ja saanut opettajan pätevyyden niin se ei vielä tee hyväksi opettajaksi. Ihmiset ottavat tiedon vastaan eri tavoin. Koulutus on siis 60 opintopisteen suuruinen työn ohessa tehtävää opintokokonaisuus, joka sisältää lähipäiviä, etäpäiviä ja kehittämistehtäviä sekä erilaisia toteutuksia verkko-opintoina jne. Pääpiirteissään se on erittäin rankka koulutus, joka kyllä antaa teoriaosaamisen opetukseen.

 

K: Miten opetuksen taitoja ylläpidetään?

V: Esimerkiksi opintojaksopalautteen avulla tarkkaillaan opettajien pätevyyttä. Tätä palautetta seurataan tarkkaan ja sitä sovelletaan mm. kehityskeskusteluissa esimiesten kanssa. Se on tärkeä ja ehkä tärkein kanava, jota opiskelijoiden tulisi oikeasti käyttää.

Tämän lisäksi palautetta voi antaa esimerkiksi suullisesti ja opiskelijat voivat olla yhteydessä mm. opiskelijakuntaan tai yhdistykseen.

Jos palaute on säännönmukaisesti heikkoa, niin kehittymismahdollisuuksiakin tarjotaan. Esimerkiksi Metropolian Opettaja Akatemian kautta noin 30 opettajaa kehittää jatkuvasti omia taitojaan. Lisäksi monet opettajat pitävät yllä ja kehittämät omaa osaamistaan erilaisissa seminaareissa. Itsensä ja ammattitaitonsa kehittäminen on opettajan velvollisuus, vaikka työnantaja ei aina siihen pakotakaan.

Opettajat käyvät myös työelämäharjoittelussa, mutta tähän ei ole valitettavasti vielä olemassa systemaattista toimintatapaa, jolla saavutettaisiin rutiini. Tarvittaisiin pidempiä jaksoja säännöllisin välein, joissa voisi käydä ”päivityksessä” hakemassa uutta osaamista ja näkökulmaa työhönsä.

 

K: Pedagogiset opinnot ovat 60 op:n laajuiset. Jos ne hankitaan vuoden parin aikana, niin saako henkilö opiskella työajalla? Jos minulla olisi kaksi kokopäiväistä työtä, niin jaksaisinko kumpaankaan painostaa täysillä?

V: Toteutuksen pituus vaihtelee vuodesta puoleentoista tai jopa kahteen. Tapauskohtaisesti on mahdollista käyttää työaikaa, jos opintojen kehittämistehtäviä voi hyödyntää omaan opettajantyöhön liittyen. Muuten se toteutuu omalla ajalla ja itsenäisesti. Harjoituksenahan voi olla esimerkiksi oman opintojakson kehittäminen tms. ja näissä tilanteissa paikalla ovat ohjaajat seuraamassa. Varsinkin uudelle opettajalle se on erinomaisen hyödyllistä, mutta myös rankkaa. Siinä tehdään hullun lailla töitä, mutta silloin on myös kova ”draivi” päällä eli kyllä sitä tehdään kesällä, viikonloppuna ja vaikka milloin.

 

K: Vuonna 2015 tulee muutos hakukäytänteisiin, jossa ensimmäistä opiskelupaikkaa hakevat ovat etusijalla omassa ryhmässään. Tällä hetkellä keskeyttäneistä iso osa vaihtaa opintolinjaansa ja he tulevat joutumaan ongelmaan uuden lain puitteissa. Miten koulu pyrkii ongelmaa ratkaisemaan? Miten koulutuksen laatu varmistetaan?

V: Vuonna 2015 tapahtuva muutos, jossa siirrytään kahteen hakijakiintiöön, on mielenkiintoinen. Opetuksen laatua on joka suhteessa ja tästä riippumatta ykkösasia. Opetuksen laatua on myös se, että opetettavat asiat tehdään niin mielenkiintoisiksi kuin suinkin, jotta opiskelupaikan vaihto ei tulisi mieleen. Korkeakoulun vastuu oikeanlaisen informaation antamisesta hakutilanteeseen nousee myös entistä tärkeämmäksi tuossa tilanteessa.

Laajemmin opetussuunnitelmien muutos voi johtaa erilaisiin ratkaisuihin, joilla tähdätään monialaisuuteen esim. pää- ja sivuaineopintoihin siirtymisellä voi olla merkitystä.

 

K: Tuleeko kaikille pää- ja sivuaineet?

V: Sitä pohditaan, mutta periaatteessa kyllä tämä olisi tähtäin. Ajatuksena on siis, että tulevaisuudessa pääaineenaan sosiaalialaa opiskeleva voisi ottaa liiketaloudesta sivuaineen ja ryhtyä yksityisyrittäjäksi. Ideana on siis saada sellainen lukuvuosirakenne, että voidaan opiskella myös muista koulutusohjelmista ja jopa klustereista sivuaineita.

Tekniikassa ollaan etenemässä tällä pää- ja sivuaine-mallilla ja koko Metropolia halutaan samaan malliin. Identtisten mekanismien kautta olisi mahdollista esimerkiksi hyvinvointiteknologian opiskelijan syventää osaamistaan sosiaali- ja terveysalalla.

 

K: AMK-tutkinnoissa tärkeä osa ammattitaidon kerryttämistä on työelämälähtöiset ja laadukkaasti ohjatut työelämäharjoittelut. Kuitenkin esimerkiksi HyTo-klusterissa opiskelijoiden keskuudessa on viime aikoina levinnyt huoli siitä, että koulutusohjelmien järjestämät harjoittelupaikat tai opiskelijoiden harjoitteluiden aikaiset tehtävät eivät vastaa tai tue parhaalla mahdollisella tavalla harjoitteluun liittyviä oppimistavoitteita tai että opiskelijat eivät koe saavansa tarpeeksi tarkoituksenmukaista ohjausta harjoittelunsa tueksi.

 
Miten Metropolia varmistaa sen, että työelämäharjoittelut todella vastaavat harjoittelujaksojen oppimistavoitteita? Miten Metropolia huolehtii työelämäharjoitteluiden aikaisesta laadukkaasta ohjauksesta? Onko Metropolia itse tyytyväinen nykytilanteeseen tai onko asiaan liittyen vireillä esimerkiksi jonkinlaisia kehityshankkeita?

A: Tekniikassa on sellainen käytäntö, että tehdään harjoittelusopimus harjoitteluun menemiseen. Tällöin sopimuksen kautta tarkastetaan jo etukäteen, että harjoittelu on sisällöltään vaatimusten mukaista. Siinä miten paljon työpaikoilla käydään, on vielä kehitettävää ja ohjauksessa on myös Metropolian tasolla paljon kehitettävää.

 

K: TEHO-klusterissa ei opettaja pääse ohjaus/harjoittelukeskusteluun harjoittelun lopussa. Mistä tämä johtuu?

V: Tämä pitää ottaa selvitykseen, näinhän ei pitäisi olla.

 

K: Miksi harjoittelupaikkojen järjestämisessä on ongelmia?

V: Korkeakoululla on harjoittelupaikkojen järjestäjien kanssa sopimukset, jotka takaavat tietyt paikat. Aina nämä sopimukset eivät kuitenkaan pidä ja ongelmana saattaa olla esimerkiksi se, että työntekijät kieltäytyvät ohjaamasta harjoittelijoita.

 

Opiskelijan työtaakka

K: Miksi eri kursseilla työmäärä voi vaihdella niin paljon ja kuitenkin opintopistemäärä on sama?

V: Mitoitus lähtee siitä, että keskimäärin yksi opintopiste vastaa 27 tuntia työtä. Koskaan ei tulla pääsemään siihen, että jokainen opintojakso olisi tasaisesti mitoitettu, koska opintojen luonne ja opiskelijoiden lähtötaso ovat erilaisia. Toivottavasti kuitenkin kokonaistyömäärä tasaantuu opintojen aikana eli joillakin kursseilla pääsee jotenkin helpommalla jos toisilla työmäärä on suurempi. Opintojen kokonaisuudeksi laskettuna työmäärän pitäisi kuitenkin olla se noin 27 tuntia per opintopiste.

Tässä on myös se näkökulma, että kuinka paljon pisteitä mikäkin opettaja saa eli minkä laajuisia kursseja on. Yksi tapa parantaa tätä on päästä eroon pienistä kurssiyksiköistä eli 1-3 op:n kursseista esim. 5-10 op:n kursseille. Jotkut opettajat taas ovat niin hirveän innostuneita ja sen takia tehdään kaikki mahdollinen. Se riippuu niin monesta asiasta, mutta lähtökohtanahan on aina se osaamistavoite ja sen saavuttaminen vaihtelee aina opiskelijakohtaisesti.

 

K: Kun opettaja suunnittelee opintojakson toteutuksen, niin hänellä on visio työmäärästä. Miten tätä seurataan eli tarkastaako kukaan muu opintosuunnitelmat jaksokohtaisesti?

V: Kyseisen koulutusohjelman koulutuspäällikkö vastaa koulutusohjelmansa opintojaksoista. Käytännössä heillä ei kuitenkaan ole mahdollista seurata tätä opintojaksokohtaisesti ja opettaja on asiantuntija osaamistavoitteiden ja työmäärän suhteen kanssa omilla opintojaksoillaan.

Opetussuunnitelmien valmistelu tehdään aina koulutusohjelmissa koko opettajajoukon kesken, ja näin pyritään järkeviin ja tasapainoisiin kokonaisuuksiin, joissa yksittäisten opintojaksojen laajuus on mietitty ja kuvataan osaamistavoitteissa. Lisäksi opintojaksopalautteeseen on laitettu osio, jossa kuormittavuutta mitataan. Aika usein tenttikysymysten lopussa voidaan myös erikseen kysyä tätä. Sitä kautta voi opettaja pitää itsensä ajan tasalla.

Yleensä opiskelijat haluavat saada opintopisteensä pienemmällä työllä ja opiskelijat tulevat valittamaan siitä, että työmäärä on liian iso. Tämä johtuu lukukauden mitoituksesta, jossa suuri määrä työtä ajetaan pieneen aikaan esim. koeviikolle. Siinä on rakenteellinen ristiriita maailman kaikissa yliopistoissa ja korkeakouluissa. Tätä keskustelua käydään aina, kun mietitään lukukauden mitoitusta ja aina on paine lukukauden lyhyydelle ja 1600 tuntia eli 40vk opintoja ei voida tunkea 32 viikon lukuvuoteen.

 

K: Minulla oli kymmenen opintopisteen opintojakso, josta 3 op oli ulkopuolella tehtävää tutkimustyötä opettajan väitöskirjaa varten. Sen jälkeen oli 7 op:n kokonaisuus, jossa oli kaksi kontaktia ja pari hassua tehtävää. Tästä opettajasta on tehty valituksia ja luvattu ettei hän enää opeta ko. ryhmää. Silti hommat jatkuvat ja ainut ratkaisu kuulemma olisi se, että ”äänestäkää jaloillanne älkääkä ottako ko. opettajan kurssia”.

V: Se on ääritapaus ja siihen pitäisi pystyä vastaamaan johtamisella. Ääritapauksessa työsuhde voitaisiin purkaa huonon työsuorituksen kautta, mutta se on äärimmäinen keino, jota ei voida helposti käyttää. Tämänkin takia opettajan rekrytointitilanne on tärkeä.

Metropoliassa ei kauhean järjestelmällisesti ohjata opettajan työtä jos siinä havaitaan puutteita. Tätä pitäisi terävöittää mm. kehityskeskusteluissa, ja jos tilanne eskaloituu, niin työnantajan taholta on tarjottava korjaavia toimenpiteitä ihan laissakin. Muuten asiaa ei saada ratkaistua ikinä. Koulutuspäällikön pitäisi hoitaa asia tai siitä ylöspäin klusterinjohtajan pitää hoitaa jos koulutuspäällikkö ei voi.

 

Opiskelijapalautejärjestelmät

K: Opiskelijoita turhauttaa se, että tuubipalautteesta ei saada palautetta. Tässä riittäisi edes ”kuitti, ok ja otetaan huomioon”.

V: Tuubin puolella ongelma on se, että ne annetaan vasta sen jälkeen, kun jakso on ohi. Tässä yksi suuri ongelma on se että uudet kurssit työllistävät opettajaa ja se palaute pitäisikin saada jo kurssin aikana, jotta opettaja voisi muokata toimintaansa jo kurssin aikana. Palautejärjestelmää kehitetään PEPPI-projektin kautta ja nämä asiat otetaan huomioon.

Yleisesti opettajat kyllä katsovat palautteen vaikka eivät kommentoisikaan sitä. OJP:stä tehdään myös virallista statistiikkaa koulutusohjelma ja klusteritasolla ja sitä seurataan joten se on mittarina tärkeä toiminnan seurannassa ja kehittämisessä samoin kuin 2. vuoden OPALA ja valmistuneiden palautteet ja niitä kaikkia seurataan keskiarvotasolla.

 

K: Palautteen antamiseen liittyen, onko mitään keinoja lisätä palautteen antamista? Loukkaantuvatko opettajat verisesti palautteesta?

V: Tätä on yritetty rummuttaa. Sille ei ole pakotetta, koska ei ole katsottu että se olisi oikea tie. Viimevuonna erilaisilla tempauksilla ja julisteilla on saatu palautemäärät kasvamaan. Tästä on tiedotettu henkilöstöä ja opiskelijoita. Tällä hetkellä on menossa koulutusohjelmakohtainen palautetta-palautteeesta -kierros, jossa henkilöstö antaa palautetta palautteesta.

Opettajat eivät tunnista vastaajaa ja on opettajan tehtävä osata oikeanlaista palautetta ottaa vastaan eli opiskelijoiden on aivan turha pelätä opettajia.

K: Metropolia voi tehdä erilaisia käytäntöjä niin paljon kuin haluaa, mutta millään ei ole mitään väliä jos niiden toteutumista ei seurata. Olen kuullut opettajista, jotka peruvat tunteja koska heillä on oleellisempaa tekemistä henkilökohtaisessa elämässään tai he myöntävät suoraan etteivät tiedä opetettavasta aiheesta tarpeeksi. Monet opiskelijoista eivät koe luontevaksi antaa palautetta opettajille (kulttuuritaustasta johtuen monet opiskelijat pitävät opettajia auktoriteetteina joita ei saa kyseenalaistaa) ja kysynkin miten tässä tilanteessa on mahdollista antaa palautetta ja luoda laadunvarmistusjärjestelmä, joka kattaa ohjeet ylhäältä alas ja alhaalta ylös arvioinnille? Jos haluatte odottaa yksittäisten opiskelijoiden yksittäistä palautetta, niin saatte odottaa ikuisesti, ja jos kysytte opettajilta millaista työtä he tekevät niin saatte vastaukseksi: hyvää. Tällä tavalla laatu ei parane.

A: Kansainvälisten opiskelijoiden kohdalla on totta, että kulttuuritekijät vaikuttavat palautteen antamiseen. Opiskelijat näkevät opettajat auktoriteetteina ja tästä näkökulmasta palautteen annon mahdottomana tai loukkaavana.

Suomessa olisi kuitenkin voitava sopeutua niin sanotusti talon tavoille ja tämä on jotain mihin orientaatioviikolla tulisi voida puuttua. Opettajat Suomessa ovat ihmisiä, jotka tarvitsevat palautetta työstään ja tilanteissa, jossa opettajat eivät ilmesty paikalle niin tiedon pitää AINA mennä opiskelijoilta opettajan esimiehelle.

 

K: Olisiko mahdollista saada opintojaksolle “orientoivat opinnot” sisällyttää palautteen antamisen abc?

V: Erinomainen ajatus ihan kaikille opiskelijoille taustasta riippumatta. Näin on joskus tehtykin, mutta tällaiset akuutit ongelmat, joissa opettaja ei ilmesty paikalle voidaan ratkaista vain johtamisella.

 

K: Tuubissa on kaksi lomapalautejärjestelmää: toinen kurssin aikana ja toinen kurssin lopulla. Meidän koulutusohjelmassamme ei tiedetä mihin kaikkialle palaute menee? Onko jotain aikamäärettä miten pitkään pitää auki palautelomaketta?

V: Asianomainen opettaja ja esimies näkevät palautteen, paitsi tilanteessa, jossa opettaja opettaa oman ”kotipesänsä” ulkopuolelta. Silloin palaute menee vain opettajalle.

Palautejärjestelmä on auki liittyen Winhaan merkattuun kurssin suoritusajankohtaan merkatun loppuajan kautta.

Yleisesti

K: Miksi opettajia ei perehdytetä käyttämään uutta elektroniikkaa/opetusvälineitä? Opettajat voisivat myös testata ennen luentoja materiaaliensa toimivuuden, sillä on erittäin turhauttavaa seurata useita kymmeniä minuutteja kun esim. videota yritetään saada näkyville.

V: Opettajan velvollisuus on kehittää itseään. Moni tietotekninen asia on alakohtainen ja lisäksi on yleisessä käytössä oleva intranet ja muut ympäristöt, jotka uudistuvat jatkuvasti. Kun näitä uusitaan (esim. 2v sitten käyttöjärjestelmät) niin niistä järjestetään yleensä koulutusta, mutta on opettajan vastuulla mennä niihin. Koulutusta on siis saatavilla!

Toisaalta opettajatkin ovat vain ihmisiä. Erilaisia järjestelmiä on niin hemmetisti ja osa opettajista oikeasti pelkää niitä. Esim. tilavarausjärjestelmässä on mahdollista möhliä niin, että opiskelijat eivät saa mitään tietoa muutoksista. Se voi olla masentavaa.

 

K: Miten opettajien hyvinvointia ja työssä viihtyvyyttä pidetään yllä. Muutama opettaja omassa ko:ssa vaikuttaa stressaantuneilta ja osa sanoo, että opetus on lisääntynyt ja osa sanoo, että resursseja muutetaan. Viime KOPPIssa vararehtori sanoi että viimeinen asia mistä tingitään, on opetuksen laatu. Miten voidaan lisätä opintoja muuttamatta?

V: Työtä ei voi lisätä yli 1600 tunnin vuodessa.

Johtaja: Osa ajasta on lähiopetusta ja osa ajasta on valmistelua. Jos ei erikseen sovita työmäärän muutoksista, niin se on ylityötä.  Yhteisessä työaikaohjeessa sanotaan, että yksittäisen opettajan lähiopetustuntien määrä ei saa ylittää esim. 25 tuntia eli ei voi olla 40 tuntia lähiopetusta. Tämä johtuu siitä että opetusta pitää valmistella jne. Tällä on pyritty varmistamaan se, että yksittäisen opettajan työ olisi muutakin kuin lähiopetusta ja se antaisi jouston elementtiä työhön.

Yliopettaja: Ennen yhdestä 3 op:n kurssista maksettiin palkkaa 78 tunnilta ja nyt ohje on 72h. Tietenkin tämä vaikuttaa työn määrään, jos opintojaksojen ”arvoa” muutetaan tällä tavalla. Käytännössä monelle on tullut yksi opintojakso lisää lukuvuodessa opetettavaksi. Eli kyllä taakka on lisääntynyt ja se varmasti joillakin tuntuu kovastikin. Pidemmällä tähtäyksellä muutos on ollut suurempi: Metropolian perustamisvaiheessa sain esim. korvauksen yhdestä opintojaksosta 132 tunnilta ja tälle lukuvuodelle samasta tarjottiin 111 tunnin palkkaa!

K: Onko uudistus on johtanut lähiopetuksen vähenemiseen. Täällä TEHO-klusterissa anatomian kurssien tuntimäärien lasku on johtanut opetuksen laadun laskuun. Onko minimituntimäärää viikossa opetukselle?

V: Ei ole minimiä ja maksimikin on ohjeellinen ja se katsotaan aina esimiehen kanssa, ettei viikoittainen työmäärä ole kohtuuton. Usein jos tuntimäärät kasvavat, niin se on opettajan oma valinta, että tekee enemmän ja myöhemmin ottaa rennommin. Näillä ohjeellisilla määrillä pyritään tasaamaan kuormaa, ettei opettaja olisi aivan poikki. HYTOssa muutoksia ei ole tulossa ja TEHO-klusterissa on vähennetty ohjausresursseja.

 

Suurkiitos KOPPin vieraille ja keskusteluun osallistuneille opiskelijoille. Seuraava KOPPI on 10.4.2013 Agricolankadulla, tervetuloa!