Liikunnan ympärillä käytävää keskustelua on viime vuosien aikana sävyttänyt kauhistelu. Kauhistelua ovat aiheuttaneet uudeksi kansantaudiksikin nimitetty liikkumattomuus ja etenkin liikkumattomien määrä. Suurin osa suomalaisista ei harrasta liikuntaa terveytensä kannalta riittävästi. Paljon on puhuttu myös ilmiön yhteiskunnallisista kustannuksista, jotka voivat tutkijoiden arvioiden mukaan nousta vuosittain jopa miljardeihin euroihin.
Ihmettelen, miksi vähän liikkuvista ihmisistä puhutaan liikkumattomina. Ei kukaan elävä ihminen ole täysin liikkumaton, vaikka olisikin paikallaan useita tunteja vuorokaudessa.
Liikuntaa ollaan markkinoitu pitkään positiivisuuden kautta. Myönteiset terveysvaikutukset, mukavat sosiaaliset kokemukset ja hyvä fiilis ovat lähes kaikille tuttuja argumentteja. Monille nämä argumentit ovat täysin paikkansapitäviä. Samaan aikaan useat kokevat liikunnan harrastamisen tuskalliseksi, tylsäksi ja ajanhukaksi. Kaikki eivät saa liikunnasta endorfiiniryöppyjä. Liikuntaharrastus on myös yksi yleisimmistä paikoista joutua kiusatuksi.
Hikiliikuntaa vieroksuvat kokevat paljon syyllisyyden tunteita. Eikä ihme. Mediasta saa välillä lukea niskavillat pystyyn nostattavia esimerkkejä siitä, miten sportti-ihmiset kehottavat vähän liikkuvia ottamaan itseä niskasta kiinni ja suuntaamaan vaikka läheiselle pururadalle tai kuntosalille. Rohkenen väittää, että moni liikkumista harkitseva suuntaa tämänkaltaisen jutun luettuaan mielummin vaikkapa lähikuppilaan näkemään ystäviä, kuin lenkkipolulle kirmaamaan. Haluamme käyttää rajallisen vapaa-aikamme mieluisiin asioihin. Toisille se voi tarkoittaa liikuntaa, toisille vaikkapa kulttuurin ja taiteen tarjoamia elämyksiä.
On täysin ymmärrettävää, miksi suuri osa ei harrasta juuri lainkaan liikuntaa. Sen sijaan, että päivittelemme jatkuvasti vähän liikkuvien suurta määrää, on löydettävä keinoja puhutella näitä ihmisiä. Harvat muuttavat toimintaansa syyllistämällä tai yltiöpositiivisella liikuntavalistuksella. Tarvitaan dialogia ja ymmärrystä siitä, miksi liikunnan harrastaminen koetaan vieraaksi ja miten liikkumisen kynnystä voitaisiin madaltaa.
Miika Kyllönen
Hankepäällikkö
Tammikuussa käynnistynyt EveryMoveCounts -kampanja viestii, että liikunnalliseen elämäntapaan ei tarvitse välttämättä sisältyä tavoitteellista hikiliikuntaa, vaan jo arjessa tehdyt valinnat parantavat hyvinvointia merkittävästi. Kampanja on suunnattu pääkaupunkiseudun korkeakouluopiskelijoille. Lisätietoja kampanjasta ja vinkkejä oman arjen aktivointiin osoitteesta everymovecounts.fi.
This post is also available in English.