Vuonna 2020 ammattikorkeakoulussa aloittava opiskelija oli keskimäärin 25,3-vuotias ja yliopistossa aloittava 22,8-vuotias (YLE 17.2.2021). Opiskelijoita löytyy kaikista ikäryhmistä ja elämäntilanteista, mutta suurin osa on silti nuoria aikuisia.
Vuonna 2019 nuorista (18-24-vuotiaat) äänesti noin 55 prosenttia. Äänestysprosentti nousi reilusti edellisistä, vuoden 2015 vaaleista, mutta yhä tuo prosentti on liian pieni. Koko väestöstä äänesti viime vaaleissa noin 71 prosenttia. Ahkerimmin vaaliuurnilla kävivät 65-74-vuotiaat. Heistä 82 prosentti äänesti (Tilastokeskus).
Paitsi että äänestäjät ovat iäkkäitä, tarkoittaa se myös sitä, että kansanedustajat ovat ainakin keskiverto-opiskelijaa iäkkäämpiä. Vuonna 2019 eduskuntaan valitun kansanedustajan keski-ikä oli 46 vuotta. Eläkeiässä tai sitä lähenteleviä kansanedustajia oli noin 15 prosenttia (Eduskunta.fi).
No, miksi opiskelijan sitten kannattaisi äänestää? Jotta opiskelijan asioista ei ole päättämässä 65-vuotias, koko elämänsä hyvin toimeen tullut henkilö, joka on opiskellut silloin, kun asunnotkin maksoivat noin kolme markkaa ja valmistumisen jälkeisen, elämän mittaisen työpaikan sai reippaalla mielellä ja vankalla käden puristuksella.
Opiskelijoiden tehtävä on opiskella. Opiskelijat eivät siis ehkä lähtökohtaisesti voi istua itse eduskunnassa päättämässä itseään koskevista asioista. Mutta siellä on oltava sellaisten henkilöiden, jotka ymmärtävät 2020-luvulla opiskelevien henkilöiden elämäntilannetta. Opiskeluaika kestää toki vain hetken, mutta esimerkiksi opintojen aikana syntynyt uupumus tai velkaantuminen vaikuttavat vielä vuosia, jopa vuosikymmeniä valmistumisen jälkeen. Ei siis ole yhdentekevää, kuka opiskelijoihin vaikuttavia asioita sinun puolestasi ajaa.
Suomessa on jo pitkään puhuttanut saamelaiskäräjälaki. Sitä on yritetty muuttaa kolmen hallituksen aikana. Yksinkertaistetusti asiassa on kyse siitä, etteivät saamelaiset saa tällä hetkellä itse määritellä, kenet voidaan lisätä vaaliluetteloon, eli kuka saa asettua ehdolle saamelaiskäräjillä. Tavoitteena on, että laista poistetaan niin kutsuttu lappalaiskriteeri. Kriteeri lisättiin lakiin 1990-luvulla ilman saamelaisten hyväksyntää. Vaaliluetteloon pääsee lappalaiseksi merkittyjen henkilöiden jälkeläisiä, vaikka lappalaisuus liittyy elinkeinoon, kuten poronhoitoon, ei saamelaiseen etnisyyteen. Kyse on siis saamelaisten itsemääräämisoikeudesta määritellä itse kansansa jäsenet ja instituutioidensa rakenteet. Saamelaiskäräjälaki on esimerkki siitä, kun eduskunta tekee päätöksiä asiaa koskevien ohi.
Kansanedustajat ovat nimensä mukaisesti kansan edustajia. Eduskunnan kokoonpanon tulisi siis teoriassa olla läpileikkaus koko Suomen väestöstä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2021 korkeakouluopiskelijoita oli Suomessa 315 604. Tämän kokoisen joukon puolesta täytyy siis pitää ääntä myös eduskunnassa. Tuo ääni voi jäädä kovin heiveröiseksi, jos se kuuluu jollekin, joka ei opiskelijoiden asioita ymmärrä.
Mari Purhonen,
METKAn edunvalvonnan ja viestinnän asiantuntija
This post is also available in English.