Kevät 2018 on piirtynyt mieleeni korostuskyninä, värikoodattuina post-it lappuina ja kirjaston hyllyjen väleissä vietettyinä taukoina. Minut valittiin opiskelemaan viidenteen (ja ainoaan AMK-) hakuvaihtoehtooni, Metropolian sosionomitutkintoon. Soitin ystävälleni, joka oli juuri itse valmistunut sosionomiksi, kysyin kokemuksia, punnitsin vaihtoehtoja ja mietin pitkään otanko paikkaa vastaan.
Nyt kolme vuotta myöhemmin olen tyytyväinen valintaani. Olen yhä epävarma siitä, onko tämä nyt se minun alani. Joka päivä löytyy ammatteja ja työtehtäviä, jotka saattaisivat kiinnostaa vähän enemmän tai joiden palkkaus olisi vähän, tai paljon, parempi. Kaikkien opiskelukavereiden ja -tuttujen kanssa käymieni keskustelujen jälkeen olen melko vakuuttunut siitä, että on enemmän sääntö kuin poikkeus olla epävarma alavalinnastaan. Aion todennäköisesti itsekin opiskella vielä ainakin toisen tutkinnon.
AMK-opintojen vahvuus on, että alavalinnan sopivuutta pääsee testaamaan työelämään – usein jo ensimmäisenä opintovuonna. Sosiaalialalla harjoittelut auttavat kehittämään ammatti-identiteettiä ja tuovat varmuutta asiakaskohtaamisiin. Opintojen alussa oli haastavaa totutella opetuksen käytännönläheisyyteen. Nyt opintojen loppusuoralla arvostan sitä, että niin moni alan toimija on tullut tutuksi opintojen yhteydessä. En muista osallistuneeni yhdellekään kurssille, jossa ei olisi ollut yhteyttä työelämään.
Olen tyytyväinen valitsemaani polkuun. Ammattikorkeakoulun käytännönläheisyys on opettanut minulle uusia tapoja opiskella ja oppia. Niistä tulee varmasti olemaan hyötyä jatkossa, löytyi seuraava tutkinto sitten AMK- tai yliopistopuolelta.
Veera Kaija
METKAn hallituksen jäsen
Kirjoitus on osa Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK ry:n juhlavuoden kampanjaa. Lue metkalaisten kirjoitukset aiheesta.
#siksiAMK #ylpeästiAMK
This post is also available in English.